Etusivu    Ilmakuvat    Lentopäiväkirja 

14.7 Iltalento meren äärellä

Oltiin sovittu treffit lajitovereiden kanssa Kristiinankaupungin lähelle, Tiukka nimiselle paikkakunnalle. Viisi liidintä satiin ilmaan merelliisiin maisemiin. Suunnitelmissa oli lentää rantatietä pitkin Korsnääsiin.

Starttipaikka aivan kasitien vieressä.

Tiukan keskustaa

Mitä ne pojat siellä pellolla vielä tuhraa. Ei taida lentäminen kiinnostaa :)

Tiukasta suuntasin heti kohti Kristiinankaupunkia. Sankka merisumukerros peitti rannikkoa ja tuulimyllyt vain kurkistelivat sumun läpi.

Sitten tultiinkin jo Kaupunkiin. Oho onpas levä päässyt ryöstäytymään. Tuo urheilukenttä toimki varalaskupaikkana Kaupungin kohdalla. Mereltä käyvä tuuli on todella nautinnollisen tasaista ja valokuvaukseen voi rauhassa keskittyä.

Muutama heppu hiekkakentällä, muut kaupunkilaiset tietysti makaa sohvalla autuaan tietämättöminä että ilmatilaan on tunkeuduttu.

Kaupunkimaisemissa on helppo lentää kun aina löytyy urheilukenttä välittömästä läheisyydestä kampiakselin seisahtaessa kesken lennon.

Värikästä rakentamista Kristiinankaupungissa.

Vanha komia kirkko etualalla

Hiukan on jo ryhti huonontunut vanhassa kirkossa.

No onhan täällä isompi ja suorempikin.

Kaunista seutua

Kristiinankaupungista sitten suunnistin merenrantaa seuraten kohti pohjoista. Tässä vaiheessa en enää nähnyt muita liitäjiä missään. Sehän on ihan normaali ilmiö, ryhmä leviää yleensä omille teilleen kuin varpusparvi ja lennon jälkeen kaikki kyselee että mihin te oikein hävisitte. Näitä ryhmälentoja pitäis hiukan etukäteen sopia, että pysyis väki kasassa.

Taustalla näkyy Pjelax niminen kylä

Pjelaxista suunnistin kohti Kaskista. Hiukan piti ottaa korkeutta kun tässä vesistön kohdalla ei juuri varalaskupaikkoja liiemmälti näkyny.

Merisumu on kaunista

Siinä se on Kaskinen kaikessa komeudessaan.

Ja urheilukenttä turvana täälläkin joten huoletonta lentelyä tiedossa.

Lossi ajaa Eskön saareen

Kirkko näkyy tuon kirkonnäköisen rakennuksen takana tummana möykkynä.

Kauniin Kaskisen jälkeen suuntasin Närpiöön.

Sitten oli vuorossa Västra Yttermark niminen kylä joka on kasitien vieressä kulkevan kylätien varrella.

Ja pitihän kirkkokin pongata kylältä. Edessäpäin näin kaksi muuta lentäjää mutta en alkanut seuraamaan heitä vaan....

suuntasin takaisin kohti merenrantaa ja eteen tuli Nornääs niminen kylä josta en kirkkoa löytänyt.

Sieltä sitten Rangsbyyn kylälle. Polttoaine alkoi olla jo lopuillaan joten tiirailin jo laskupeltoja vähän silläsilmällä. Kuten kuvasta näkyy niin melko viljavoittoista on kasvusto täälläpäin joten rehupeltoja sai hiukan etsiskellä tarkemmin. Viljapeltoon ei viitsi laskeutua jos ei ole pakko.

Hiukan vielä ajelin Rangsbyystä merenrantaan päin ja sieltähän sitten löytyikin mainio rehupelto johon oli hyvä tällätä laskuun. Kuvassa punainen piste laskupaikka Sandryggenissä. Paikalle porhalsi hetkenpäästä laskun jälkeen yksi pariskunta autolla huolestuneen näköisenä että onko joku hätänä ku moottori kuulu
sammuvan ja tulit alas. Minä vain hymyssäsuin että ei tässä mitään, soittelen vain kaverit hakemaan ettei tartte kävellä kotia. Lopuksi mentiin muiden lentäjien kanssa huurteisille lähes vieressä sijainneeseen rantakuppilaan. Huurteinen aina maistuu hienon lennon jälkeen.