Etusivu  Lentopäiväkirja   Ilmakuvat 

Hienoimmat lentoni

21. 6. 2004

ROVANIEMEN KEIKKA

Soitin jo kotoa Rovaniemen torniin, ennenkö lähdettiin, että onnistuuko lento lähialueella MOVA:lla, ilman transponderia, koska Rovaniemi on kans nykyään tuota C-ilmatilaa. Lennonjohtaja suhtautui asiaan myötämielisesti ja antoi kernaasti luvan lennellä Keskustan CTR alueella. Helsingissähän tämä ei onnistunut, kuten aikaisemmin jo kerroin.  

Perjantaina saavuttiin Rovaniemelle viikonlopun koiranäyttelyyn Ounasvaaralle. Perjantaina päivällä ajelin polkupyörällä Ounasvaaran ympäristössä ja kattelin aluetta "vähä sillä silmällä" eli jos vaikka starttipaikan löytäisi. Löytyihän se Kemijoen lahden perukassa olevalta jalkapallo kentältä sairaalan läheltä.   Tuuli tyyntyi ihan täysin illaksi ja siirryimme autokuskin ("lennonjohtaja") kanssa kentän laitaan.

Soitin torniin ja pyysin lupaa lennolle. Lennonjohtaja oli hyvin kiinnostunut laitteesta, kysellen, että hinataanko se ilmaan ja mikä se oli nova vai mikä, eikun mova, eli lyhenne moottoroidusta varjoliitimestä selvitin kaverille. Ei kuulemma ole koskaan täällä nähnyt kyseistä lentolaitetta.  

Seuraavaksi täytyykin sitte sanoa, että ei paljon huonommin vois enää lentotouhuja aloittaa, kuin nyt, eli ensin en meinannut saada konetta millään käyntiin normaali tyylillä, (aina lähtenyt ekalla kuin partiopoika) Syyksi paljastui lukuisten starttien jälkeen kakun puute. Sitten kun kone lähti reilun ryypytyksen jälkeen käyntiin niin se ei kärsinyt kaasua ollenkaan vaan tyrehtyi heti. Arvasin heti, mistä on kysymys, eli Mikahan "neuvoi" venyttämään sitä kaasarin jousta, jotta bensan tiputtelu pöydälle loppuisi. Tein viikolla niin ja en kokeillut sen kummemmin toimivuutta. Kyllähän se bensan tiputtelu loppuikin, mutta niin loppui samalla kaasarin toimintakin. Manasin Mikan alimpaan ja ei muuta kuin kaasarin kansi auki jalkapallokentän laidalla ja jousta kasaan alkuperäiseen mittaan puristamaan. Sitten kone alkoikin pelittämään lähes normaalisti, joskin pieni heikko kohta alussa oli vielä havaittavissa, kun painoi kaasua nopeasti tyhjäkäynniltä. Tämä sai nyt kuitenkin kelvata tällä kertaa lennolle. Säädetään sitten kotona lisää. Perkuleen Mika!  

No ei ongelmat suinkaan tähän loppuneet. Pari epäonnistunutta starttiyritystä ja sitten kun pääsin ilmaan niin muutaman metrin korkeudella alkoi kuulumaan potkurin räpätystä ja ei muutakuin kone äkkiä sammuksiin ja takaisin alas starttisuuntaan. Lasku sujui hienosti jaloilleen. Kone pois selästä ja tutkimaan ongelmaa ja syntyneitä vaurioita. Hämmästys ja ihmetys oli suuri. Tutkinnan tuloksena koneeseen oli syntynyt yhtäaikaa kaksi toisista riippumatonta vikaa, eli pakoputken yläkiinnike oli murtunut hitsaussaumasta (kylmä hitsaussauma, kumityynyn asennusmuutoksen yhteydessä tehty metalliverstaalla Tuurissa) seurauksena pakoputken nojaaminen potkuriin, jolloin pakoputki toimi tehokkaana "puusorvina" tehden kolot lapojen tyvipäähän.   Sitten toinen vika, eli joko kehikon suojaverkon nippuside oli pettänyt tai sitten punokset olivat painaneet verkon  potkuriin siiven kaaduttua sivulle edellisissä starteissa vioittaen verkkoa ja kun sitten annettiin hanaa niin potkurin kärki koukkasi lepattavan verkon reunan mukaansa repien sen rikki ja irti kehikon toisesta reunasta, samalla tietysti potkurin kärjet vaurioituivat. Tietysti suurena apuna tapahtuneeseen oli tämä ylipitkä potkuri, joka ei salli punosten nojaamista kehikkoon. Tämä ongelma oli tiedossa, mutta en ehtinyt tekemään verkon kiinnityksen muutostyötä ennen tätä reissua, toisaalta voihan sen vieläkin tehdä ja nythän sen näki, että työ ei mene sitten hukkaan ajatellen tulevaisuutta.   Peruin lennon lopuksi torniin. "Lentotoiminta" siltä illalta oli sitten päättynyt huipentuen kuitenkin iltaa kohti oluttölkkien kilistelyksi. On muuten ihan hyvä vastapaino potkurin kilistelylle.  

Koiranäyttelytoimikunnassa oli mukana Rovaniemen lentokentän huoltopäällikkö, joka hoiti alaisillaan pakoputken hitsauksen Lauantaina lentokentän verstaalla. Repeytyneen suojaverkon sai kiinni uudelleen nippusiteillä ja mikä hienointa niin minulla oli mukana varapotkuri, vaikka vioittuneellakin olis vielä voinut ehkä lentää.   Pelit oli taas kunnossa Lauantai iltana ja siirryttiin samalle kentälle. Termopuuskien tyyntymistä piti hiukan odotella ja sitten taas soitto torniin ja kerroin, että yritetään paremmalla tuurilla ja tulen ääneen, kun pääsen ylös. Sitten ekastartilla ilmaan. Näin sen piti tapahtua eilenkin, mutta kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Hiukan röykytti alussa, mutta kun nousi n. 300 metriin niin ilma tasoittui.

Maisemat Rovaniemen keskustassa olivat huikaisevan kauniita.
   

"lennonjohtaja" tässä peltipurkin kahvassa tukevasti kiinni. Edessä lentovalmis korjattu "persepotkuri".

Rovaniemen sairaala heko kenttineen keskellä. Taustalla Ounasvaara urheiluhalleineen, jossa koiranäyttelykin pidettiin.
    

Kemijoki
   

Rovaniemen keskustaa
   

Tietysti kirkko piti kuvata
   

Kirkon ympäristöä hiukan
   

Jätkän kynttilä keskustan ja Ounasvaaran välissä Kemijoen yli menevällä sillalla.

   

Sitten kysyin tornista, että sopiiko käydä kentällä pyörähtämässä matalalla ja lupa heltisi, joten kenttää kohti seuraavaksi. Kiitotie 03 suunnasta lensin matalalta yli ja sitten takaisin keskustaan. Ison näköinen kenttä Rovaniemellä.
   

Asematasolla muutamia härveleitä. Tuossa se on tainnu Concordekin olla tyhjäämässä ökyrikkaita ahteristaan.
 

Lennonjohto torni
   

Ounasvaaran hiihtokeskus
 

Tuohon koiranäyttelypaikalle Ounasvaaralle asuntoautojen ja vaunujen eteen parkkipaikalle sorvasin laskuun. Oli muuten pirun hankala paikka, kaksi ylösvetoa jouduin ottamaan, koska pikialue hiekkapohjaisen parkkipaikan päässä nosti pirusti, joten tosi alhaalta ja nuukasti pylväitä ja rakennuksia väistellen piti ottaa, jotta pääsi hiekka alueelle. Yleisöllä oli seurattavaa parkkipaikalla, kun koukin hallien välissä.
 

Mahtava lento ja alkuvaikeudet korvattiin kyllä moninkertaisesti.  

Arto