Etusivu    Ilmakuvat    Lentopäiväkirja 

Neljän miehen voimin Hanski, Upi, Jari ja minä suuntasimme pohjoiseen maanantaina 8.9 hiukan epävarmaan kelijaksoon, mutta lähdettiin siitä liikkeelle että optimisti lentää enemmän.

Eka yö nukuttiin Upin asuntoautossa Rovaniemellä ja matka jatkui tiistaiaamuna kohti Leviä jossa päivä kului tuulta pidellessä. Kävimme mm. päivällä Levin huipulla ja tuulikäsittelyäkin toiset harrasti, reenaten kovantuulen rinnelähtöä "Cobra" tyylillä ja näinhän se tekijämiehiltä sujui http://www.youtube.com/watch?v=vE7L8P0Ax1c&feature=youtube_gdata_player

Illalla käväisimme vielä Levihotellissa ja sieltä nukkumaan Upin järkkäämään Tuumailevin mökkiin.

Ravintola Tuikku Levin rinteessä jonka terassille yksi meidän kerholainen taannoin laskeutui Movalla.

Keskiviikkoaamuna siirryimme starttipellolle Levin pohjoispuolelle ajatuksena lentää Kittilän kautta Sodankylään. aamusumua oli aikalailla joka haittasi kuvaamista.

ja heti se säätäminen ja loniminen alakaa, varmaan siellä kiristellään jotain potkurinpultteja :)

Köngäs niminen kylä oli heti starttipellon pohjoispuolella Ounasjoen varrella

Ruskaa oli jo jonkinverran näissä maisemissa.

Könkäältä sitten kohti Leviä sumun saattelemana.

Siinäpä se kuuluisa talviloman viettopaikka Levi ja tullaanhan tänne sankoin joukoin myös ruskaretkelle kuten mekin. Monelta pojalta jää vain ruskakuvat helposti ottamatta :)

Tuohon parkkipaikalle laskisin jos vaikka potkuri lakkais yllättäin työntämästä.

Melko tiuhaan rakennettu kaikenlaisia huvipaikkoja. Mehän ei muutakuin lennetään yli tuollasista joutavista hömpötyksistä :)

Jari siellä leijailee

Komialla paikalla hotelli

Tuikusta vielä ilmakuvakin

Levin huippu

Matka jatkui Leviltä Kittilään ja tähän aikaan kiinni oleva lentokenttähän se ensimmäisenä pisti silmään sumun seasta.

Kittilän kirkko ruskan ja sumun ympäröimä

Kittilän taajama

Jaahas Hanskikin on saanut kerättyä kamat kärryyn Leviltä ja nokka kohti Sodankylää.

Lensimme soiden ja vetisten rämeiden ympäröimää tietä seuraten kohti Sodankylää. Kuvattavaa ei osuudella oikein ollut ja varalaskupaikkanakin pidimme pääosin matkaa alla kulkevaa maantietä.

Tepsa nimisestä kylästä nappasin yhden kännykkäkuvan.

Matka Tepsasta jatkui leppoisasti kohti Sodankylää, tietä seuraten n. 200-300 metrin korkeudella. Mikkola nimisen kylän kohdalla suomaisemien ihailu keskeytyi kun varoittamatta ja kuin salaman iskusta moottorin kierrokset ampaisi täysille ja potkurin työntö loppui. Tajusin heti että potkuri lähti omille teilleen ja edessä on pakkolasku. Korkeutta oli jotain reilut 200 metriä ja onnekseni liitoetäisyydellä oli peltoja joten maantielle ei tarvinnut laskeutua. Ensimmäisenä kamera pidikkeeseen ja sitten valitsemaan parasta laskupeltoa. Ensimmäisessä oli hevosia laitumella joten eteenpäin seuraavaan peltoon. Korkeus tuntui kuitenkin riittävän hyvin vielä seuraavaankin kylän suurimpaan peltoon ja asutuksen viereen. Lasku sujui hyvin ja heti soitto kuljettajalle että siipirikko kotka on laskeutunut.

Kannoin kamat maalaistalon pihaan jossa ulko-ovi kokonaan auki, mutta ei näkynyt kuin kaksi uneliaan oloista koiraa jotka tulivat kopeistaan ulos haukotellen. Nopeesti koiratkin hokas että tuohan on joku alas ammuttu siipiveikko ja täysin vaaraton joten menivät samantien takaisin koppiin jatkamaan päikkäreitä. Aikani pihassa pyörittyäni kuistin sisäovi avautui ja sieltähän ilmestyi neitokainen sanalle. Kerroin tapahtumien kulun ja varmaan säälistä tyttö pyysi kahville tupaan. Kylmettynyttä lentäjää ei kahdesti tarvi pyytää.

Rupattelimme tytön ja hänen äitinsä kanssa melko pitkään ennenkö kyyti saapui. Hauskinta oli kun tyttö kertoi että äiti oli huutanut kammarista että tuolla pihalla meni mies joku härveli selässä. Tyttö oli aatellu että nyt äiti on ihan sekaisin ja näkee omiaan. Pian kuitenkin totuus paljastui.

Kahvittelun jälkeen autokunta saapui ja etsimme potkuria porukalla jonkin aikaa mutta eihän sitä niinvain löydä kun tarkkaa putoamispaikkaa ei tiedä. Jonkinajan päästä puhelin soi ja Lapin kansan toimittaja siellä tivasi juttua lehteen Sodankylässä tapahtuneesta lento-onnettomuudesta. Ihmettelin mielessäni että mistä ihmeestä lehdistö oli saanut kuulla tapauksesta. Kerroin että ei täällä mitään onnettomuutta ole tapahtunut, ihan vain normaalia paramoottoritoimintaa maastolaskuineen eli ei mitään jutun aihetta. Pienen änkkäämisen jälkeen toimittaja kuitenkin uskoi että tästä ei nyt taida pääkirjoitusta saada Lapin Kansaan. Puhelun jälkeen haimme talon pihaan jätetyn kärryn samaisen tytön ilmestyessä ulos lappu kädessä jossa Lapin Kansan toimittajan numero lehtijuttua varten. Näin selvisi tietovuoto medialle.

Mukava pikku muistutus taas näiden härvelien luotettavuudesta. Tuuria oli että potkuri irtosi kylän kohdalla eikä tarvinnut maantielle laskeutua. Näitä peltolaskupaikkoja oli vain muutamia Kittilän ja Sodankylän välillä.

Tästä ajelimme Pyhätunturille ja ruokailun jälkeen keli näytti taas lennettävältä joten ponkaisimme pian ilmaan Pyhätunturin viereiseltä pellolta Jatkuu