Etusivu    Ilmakuvat    Lentopäiväkirja 

25-30.6 Venäjän reissu

Torstaiaamuna hyvin nukutun yön jälkeen heti Leppäveden pallotapahtuman jälkeen lähdettiin suoraan kohti Nuijamaata . Edessä oli vuoden päälentoreissu, mitä huimin lentoseikkailu tuntemattomalla Venäjän maalla. Matkaan lähdettiin kahdella autolla kuuden hengen voimin ( neljä lentäjää, yksi kuvaaja sekä venäjänkielentaitoinen opas ). Melkoinen paperisota piti käydä rajanylitystä varten ennen reissua. Monenlaista lippua ja lappua piti väkertää. Tarkoitus oli mennä rajan yli Perjantaiaamuna ja ajaa ensin Viipuriin josta sitten jatkettaisiin Primorskiin (Koivisto) Suomenlahden rannalle jossa tapaisimme Pietarista saakka meitä vastaan tulleita Trikemiehiä. Ennakkoasetelmat olivat siis lupaavia.

Matkalla Nuijamaalle poimimme kyytiin vielä yhden pilotin (Sampsa) varusteineen Taipalsaarelta. Kuvassa vasemmalta reissuun lähtijät Sakari, Upi, Aarno, Sampsa ja minä kameran takana. Opas Sergei vielä odottelee meitä Nuijamaalla.

Olimme suunnitelleet lentävämme vielä illalla Imatralla ennen Venäjälle menoa, mutta tuuli tuiversi senverran häjysti, että luovuimme ajatuksesta. Kävimme Imatran keskustassa kuluttamassa aikaa ja sopivasti koskea availtiin yleisölle joten sehän oli sopivaa ajanvietettä lennon korvikkeeksi.

Sergein tapasimme sitten illalla Nuijamaalla. Sergei on asunut aiemmin Venäjällä ja asuu nykyisin täällä Nuijamaalla. Olimme tavanneet Sergein aiemmin Lapinlahden Triketapahtumassa takavuosina. Hän on kokenut Riippuliito Trike lentäjä. Tallissa monta lentolaitetta ja monta koneprojektia menossa.

Sergein mukaantulo Venäjänmatkalle loi puitteet reissun onnistumiselle ylipäätään. Ilman Venäjänkielentaitoista opasta tuskin olisimme reissuun uskaltautuneet lainkaan. Torstai-iltana ennen nukkumaanmenoa vielä täyttelimme rajanylityslappuja Sergein ja yhden toisen kaverin opastuksella. Kaikki oli valmista reissua varten.

Nuijamaan raja-asemalla ollaan

Viipuriin saavuttiin Perjantaina puolenpäivän maissa ja käytiin tutustumassa mm. Viipurin linnaan

Linnan tornista avautuivat hienot Viipurin kaupunkimaisemat

Sitten tutustuttiin Monrepos puistoon

Viipurin kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Primorskia (Koivisto) joka sijaitsee Suomenlahden rannalla Viipurista etelään. Viipurissa emme voineet lentää voimakkaan tuulen vuoksi.

Poikkesimme matkalla yhdessä ruokakaupassa. ajettiin autot kaupan takapihalle parkkiin ja minä jäin vartioimaan autoja. Mieleen hiipivät tuolloin kaikki Suomessa kuullut jutut ryöstelyistä ym. joten suunnilleen kaikki ohikulkijat näyttivät enemmän ja vähemmän epäilyttäviltä tässä rähjäisessä slummikorttelissa. No toivottavasti pojat tulevat pian kaupasta :)

Merenrannalla Primorskissa kirkon juurella tapasimme sitten nämä Venäläiset lajitoverimme jotka olivat tulleet Pietarista asti meitä vastaan tarkoituksenaan opastaa meitä lentopaikkojen löytymisessä ja järjestelyissä. Täytyy sanoa että hienoa porukkaa on kun näkevät moisen vaivan Suomalaisten liitäjien vuoksi. Mikäs meidän on täällä ollessa kun kaikki kannetaan valmiiseen pöytään ja meistä huolehditaan. Tämä pitää muistaa kun Tulevat joskus taas Suomeen.

Jatkoimme matkaa Pietarilaisia seuraten mahdolliselle lentopaikalle. Rantatie oli melko kehnossa kunnossa, mutta koitimme pysyä Maanmiesten perässä. Reitti johti syrjäiselle Suomenlahden hiekkarannalle Luzhki nimisen paikan lähellä, kartan punaisessa pisteessä.

Majoituimme rantaan ja aloimme heti valmistelemaan lentoja. Paikalla oli myös muutama Trikelentäjä jotka myös suunnittelivat lentotouhuja. Tuuli oli hiukan rannaltapäin ja vielä aluksi liian kova joten odottelimme myöhäisempää iltaa. Tuuli rauhoittui ja ponkaisimme ilmaan rantahietikolta viistosti metsää kohti. Minä ensin...

ja sitten Upi

ja sitten Sampsa

ja sitten Aarno. Aarno ei onnistunut saamaan siipeä kunnolla vauhtiin ja joutui uusimaan startin.

Trikemiehet pärräsivät pitkin iltaa kauniissa merenrantamaisemissa. Tuo sama Trike tais olla Lapinlahdellakin taannoin.

Komeaa seutua Suomenlahden rannalla. Aika eksoottiseen mestaan toivat meidät näin aluksi. Olimme hiljaa toivoneet pääsevämme hiukan asutummalle seudulle lentelemään, mutta ihan hyvä aloittaa näin varovasti syrjemmällä. Paikalliset varmaan ottivat varmanpäälle tämän homman, sillä eihän noista Suomalaisista ole mitään takeita että mitä ne touhuaa, parempi viedä pois ihmisten ilimoilta :)

Sitten tultiinkin jo alas ja Upi teki heti näyttävän rantautumisen :) Tätäköhän ne maanmiehet tarkoittivat ?

Aarno reenaili startteja kaiken iltaa ja lopulta kymmenen yrityksen jälkeen uupui langettaen siipensä Venäjän maaperään.

Oli rannalla muutakin touhua. Mönkkäreillä ajelivat rantavedessä että vesi vain lenti ja välillä kone hyytyikin veden paljouteen.

Kävimme vielä Venäläisten kutsumina heidän rantaleirissä ennen nukkumaanmenoa. Oikein mukava aloitus ja tietysti suurimpana ja merkittävimpänä asiana oli se kun OLIMME ENSIMMÄISET SUOMALAISET JOTKA LENSIVÄT VENÄJÄLLÄ MOOTTOROIDULLA VARJOLIITIMELLÄ. (tai siis minä olin :)

Perjantaipäivä 26.6 pulkassa ja homma jatkuu Lauantaina