Etusivu   Historia   Lajiesittely   Koulutus      Varusteet     Turvallisuus    Lentotoiminta    Ilmavalokuvaus

LENTOTOIMINTA PARAMOOTTORILLA

Paramoottorilla voidaan lentää ilman lupaa valvomattomassa ilmatilassa, kuten muillakin lentolaitteilla. Lentokenttien läheisyydessä ja sotilaslentoalueilla vaaditaan aina kyseisen alueen lennonjohdon lupa. Usein riittää pelkkä soitto lennonjohtoon ja puhelimessa sovitaan lentokorkeus ja lentoalue ja­ aika. Jos lennolla käytetään ilmailuradioo, niin lisäohjeita saadaan tarvittaessa ilmassa. Maanomistajan lupa pitää olla aina starttipellon käyttöön.

Paramoottorilennon valmistelu aloitetaan yleensä jo edellisinä päivinä, jolloin seurataan sään kehittymistä esim. internet sääpalveluista. Jos ja kun ennusteidenkin valossa näyttää keli hyvältä pitää todellinen sää kuitenkin varmistaa ihan ulkona ja vielä viimeiseksi siellä starttipellolla ennen starttia.

Starttipaikalle tultaessa, ensimmäisenä laitetaan tuulen osoitin (paras osoitin lähes tyynellä kelillä on 6 metriä korkean ongenvavan päässä roikkuvat VHS nauhat) pystyyn lentopaikalle. Olosuhteita muutenkin arvioitaessa seurataan samalla tuulen suuntaa ja kun on saatu selville vallitseva tuulensuunta niin tarvittaessa vielä siirrytään paikkaan josta on esteetön etusektori starttaussuuntaan ja muutenkin riittävän laaja starttialue, esim. keskeytyvää nousua ajatellen.
Seuraavaksi voidaan siipi asetella tuulen mukaan starttivalmiiksi. Kotona ehjäksi todetusta moottorista kannattaa vielä ennen lentoa tarkistella valjaiden ja niiden lukkojen kunto, sekä muutenkin silmäillä mahdollisia epäkohtia. Polttoainetta laitetaan lennon pituutta ajatellen riittävästi tankkiin.

Kun edellä mainitut asiat ovat kunnossa, on jo saavutettu kaikki edellytykset hienoon, onnistuneeseen ja unohtumattomaan paramoottorilentoelämykseen.

STARTTI

Paramoottoristartin onnistumiseen vaikuttaa monta tekijää. Siipi pitää asetella symmetrisesti vastatuuleen ja punokset on oltava selvillä. Starttisuunta katsotaan siiven keskeltä takaa, painamalla mieleen kohtisuoraan edessä oleva kiintopiste horisontista (puu, rakennus, pensas ym.), jota kohti sitten startissa lähdetään juoksemaan siiven keskilinjalta. Tämän jälkeen moottori lämmitetään selässä ja testataan kierrosten otto. Sitten siirrytään tarkasti siiven viereen keskilinjalle. Kun on valmista tarkistetaan vielä tuulen suunta ja lähdetään liikkeelle moottori tyhjäkäynnillä. Tyynessä otetaan alkuvauhtia lähempää siipeä ja tuulessa lähdetään liikkeelle vain hiukan löysillä punoksilla ja eteenpäin nojaten, koska siipi nousee ylös tuulen ja lentäjän painon avulla Tyynessä taas tuo tuuli on korvattava jatkuvalla määrätietoisella etenemisellä ja hiukan voi myös auttaa potkurivirralla. Yleensä kädet pidetään mahdollisimman suorina takana alkuvedossa, koska tällöin kaikki kantohihnat kiristyvät alkuvedossa suoriksi ja näin siipi saa heti alussa oikean muodon. Jos käsiä pidetään liian koukussa ja edessä alkuvedon aikana, niin moni siipi taittaa etureunan, koska tällöin vedetään vain A­liinoista ja siipi nousee etureuna taittuneena huonosti ja täyttyy hitaasti ja voi jopa kiepsahtaa kokonaan alas.

Siipi on nyt alkuvedossa muodossaan takana ja alkaa nousemaan ylös juoksun ja tuulen avulla, sekä suorilla käsillä tapahtuvan A­liinoista eteenpäin työnnön vaikutuksesta. Tärkeää on etenkin tyynessä, että kokoajan liikutaan eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti. Jos siipi pyrkii kallistumaan sivulle päällenousun aikana, niin korjataan juoksusuuntaa sinne kallistuksen suuntaan, jolloin siipi yleensä palaa suoraan lentoasentoon. Kun siipi on noussut lähelle lentotilaa ja on vaakasuorassa asennossa, painetaan kaasu pohjaan, samalla jatkaen käsillä A­liinoista eteenpäin työntöä.

Moottorin työnnön avulla on tästä eteenpäin helpompi juosta ja samalla aletaan saadaa siipeen lisää ilmanopeutta.
Tärkeää on, että kaasua ei anneta ennenkuin siipi on saatu mahdollisen sivulle kallistumisen jälkeen rauhoitettua vaakasuoraan asentoon.

A­liinoista työntö on lopetettava heti, kun siipi on tullut lentotilaan ja sen huomaa siitä, kun eteenpäin aletaan päästä helpommin ja samalla työntöpaine A­ liinoista häviää, samalla siipi on jo jarruilla ohjattavissa. Kaasu pohjassa juostaan niin kauan, kunnes siipi nostaa Pilotin ilmaan. Vaikka tuntuu, että siipi jo keventää juoksua ja alkaa kantamaan, mutta ei nosta vielä ilmaan, niin kyytiin ei saa hypätä, vaan tosiaankin juostaan loppuun saakka, kunnes siipi nostaa reilusti ilmaan. Joskus tyynessä, tai jopa lievässä takatuulessa voi tuntua, että juoksuvauhti ei oikein meinaa riittää, niin nykäisy jarruista auttaa usein pilotin ilmaan. On kuitenkin oltava valmiina juoksemaan uudelleen, ellei moottorin työntö ja siiven ilmanopeus riitä ilmassa pysymiseen, vaan alas tullaan uudelleen. Vieläkin kannattaa jatkaa juoksua mikäli mahdollista. Kannattaa kuitenkin keskeyttää juoksu, ennenkuin jalat pettävät väsymisen johdosta alta.

Suuri moottorin työntövoima ja hyvä siiven nostovoima auttavat startissa eniten. Etenkin tyynellä ja lähes tyynellä kelillä näistä on suuri apu eli heti kun siipi jää alkukiihdytyksessä hiukan lentäjän taakse niin siiven kohtauskulma kasvaa ja siihen vähän jarrua niin ollaan jo ilmassa. Suuri tyntövoima pitää tätä kohtauskulmaa yllä ja pitää samalla pilotin ilmassa. Heikolla moottorilla ja huonosti nostavalla siivellä joudutaan juoksemaan huomattavasti kovempaa ja pidempään.

Teksti Arto Halttunen